Kun rakastaa järjestelmiä, on helppo rakastua myös niiden suunnitteluun. Omanlaisiansa järjestelmiä ovat myös esimerkiksi kirjoitusjärjestelmät ja staattiset informaatiojärjestelmät.
Kysymys, mikä minua kovasti kiinnostaa, on että kuinka kiinnostukset ja intohimot kehittyvät. Muotoilun kanssa nykyinen teoriani on, että kun olin valmiiksi urbaaneista ympäristöistä ja liikenteestä kiinnostunut, niin niissä liikkuessani kiinnitin paljon huomiota graafisiin elementteihin ja opasteisiin, mitä ympäristössä toistui. Opasteethan esimerkiksi joukkoliikenteessä muodostavat (parhaimmillaan) loogisen ja yhtenäisen järjestelmän, joka noudattaa johdonmukaisesti tiettyä graafista ilmettä. Suunnittelin tällaisia kuvitteellisia brändejä ja graafisia ilmeitä lapsena välillä huvikseni esimerkiksi Rovaniemen paikallisliikenteeseen, jota ei tuolloin ollut juuri mitenkään brändätty.
Se liekki syttyi silloin, ja nyt lopulta olen hyvinkin laajasti kiinnostunut muotoilusta ja estetiikasta, ja edelleen se silti tuntuu jotenkin samalta asialta minulle, kuin insinöörimäinen suunnittelu. Mutta menevät termitkin ristiin. Palvelumuotoilu; sehän on nimenomaan suunnittelua, varsin loogista ja analyyttistä. Mutta kaikkea tätä yhdistää luomisprosessi.
Työt ja tehtävät, joista eniten nautin, ovat luovaa suunnittelua jonkun toisen iloksi. Rakennusten, lomamatkojen, kännykkäsovellusten, bussiaikataulujen, bussiaikataulujen ulkoasun, liiketoiminnan, konserttien, saunan sisustuksen ja pikkujoulujen suunnittelussa lopulta on aina jokin tavoite, joka halutaan saavuttaa, ja minä haluan saavuttaa sen niin, että samalla tulee jotain sekä kaunista että mahdollisimman helppokäyttöistä.